Väitän, että palvelujen keskittämistä yliarvostetaan.

Kun prosesseja aletaan keskittää ja pilkkoa ”tehokkaasti hoidettaviksi” osakokonaisuuksiksi, syntyy lisäarvoa tuottamatonta viestintää ja dokumentaatiota. Tästä seuraa väkisin viiveitä ja virheitä.

Olisiko syytä palata perusasioiden pariin, ja lähteä miettimään palveluita itse palvelutapahtuman ja asiakaskokemuksen näkökulmasta, palveluiden yksisilmäisen keskittamisen sjjaan?

Väitän, että projektiyötä ei arvosteta Suomessa riittävästä. Se on suuri syy siihen, että suomalaisen tuottavuuden kehitys junnaa paikoillaan.

Puutetta on osaamisesta, toimintakulttuurista sekä projektityön arvostamisesta.

Vähänkin isommat projektit on syytä ottaa tosissaan, ja projektisalkku pitää ottaa tietoisesti haltuun. Hyvä paikka aloittaa on oman asenteen ja ymmärryksen päivittäminen.

Päätöksiä tehdessä on hyvä purkaa kokonaisuutta, ja yrittää sitä kautta ymmärtää eri asioiden painoarvoa ja vuorovaikutusta, aikajanaa unohtamatta. Tärkeintä on muodostaa tilanteesta kokonaiskuva, jossa on mahdollisimman vähän tunnepohjaista vääristymää. Teoriassa tämä on selvää, mutta käytännössä haastavaa.

Tavoitteet ja niihin liittyvät palkkiot toimivat kuten muutkin investoinnit: Niiden tekeminen vie tietyn määrän resursseja ja niiden seuraus voi olla positiivinen, neutraali tai negatiivinen.

Oleellista on tarkastella palkkiojärjestelmiä avoimin mielin ja kriittisesti, kuten muitakin investointeja.

Hyvän johtamisen ja siinä tarvittavan onnistuneen tavoitteellisen dialogin edellytyksenä on se, että olet itse helposti lähestyttävä, johdonmukainen ja luottamusta herättävä. Tähän pääset vain olemalla ihmisiksi.

Ole ystävällinen. Se kannattaa.

Strategian kirjaaminen parantaa ymmärrystä ja hyvin dokumentoitu strategia voi olla muutostilanteessa olla arvokas. Silti, menestys tulee hyvästä tekemisestä, tyytyväisistä asiakkaista ja tyytyväisestä henkilöstöstä.

Väitän, että jokseenkin aina menestyksen ja menehdyksen erottaa toisistaan toteutus.